Early birds

Kun koululaisten kesälomat päättyivät, alkoivat myös ohjatut harrastukset. Tänä syksynä niitä on ollut enemmän kuin aikaisemmin ja se on tuottanut jonkin verran päänvaivaa omien harrastuksien aikatauluttamisen kanssa. Iltaisin tulee aikaisin pimeää ja kynnys lähteä vesille kasvaa. 

Tähän lääkkeeksi päätimme ryhtyä aamuvirkuiksi. Olen koko elämäni ollut iltavirkku. Aamut ovat pääsääntöisesti kamalia tai melko kamalia ja aika puolesta yöstä puoli kahdeksaan on keskiyötä. Mutta onneksi naapurissa on toinen yllytyshullu ja kun yhdessä sovitaan, niin on pakko mennä. Kun puoli kuudelta kantaa puolijuoksua yöllä jääriitteeseen peittyneitä paatteja lähijärven rantaan kuivapuvut kahisten, ei aina itsekään tiedä, onko ihan viisas…

Mutta myös iltavirkut rakastavat aamun valkenemisen hetkiä. Kun järveä kiertäessä voi sulkea otsalampun ja aamunkajo valaisee järveltä nousevan sumun, ei edes oikein tiedä, onko unessa. Kymmenet syysmuuttoa odottamaan kerääntyneet linnut heräilevät ja seuraavat melojien liikkeitä hievahtamatta, tai nousevat taivaalle valmistautumaan matkaansa. Todellakin kannattaa välillä herätä liian aikaisin.

Meloimme aamuisin 8 kilometrin lenkin reippaasti noin tunnissa ja melonnan jälkeen pakkasimme tavarat vähintään yhtä ripeästi kuin tullessa. Ennen töiden aloittamista ehti vielä nopeasti suihkuun ja keittämään kupillisen kahvia. Yleensä työpäivä on ollut muita kevyempi melonnan jälkeen. Syksyn edetessä kajakit alkoivat jäätymään parin kilometrin kotimatkalla kiinni telineisiin niin tiukasti, että aamuvirkkuilu oli pakko jättää odottamaan kevättä.