Kiitos vuodelle 2019

Kulunut vuosi on ollut kaikin tavoin mukava ja onnistunut. Perhe, työt ja harrastukset ovat pitäneet kiireisenä, mutta kenelläpä niin ei olisi. Tasaista ja onnellista arkea, josta en muuttaisi mitään. (No lottovoitto kelpaisi kyllä)

Vuoden 2019 ensimmäiset auringonsäteet lupasivat hyvää koko vuodeksi.

Harrastuksien osalta sain enemmän, kuin edes toivoa. Kärsin pitkään piilevästä raudanpuutteesta, eikä siitä toipuminen ole ollut helppo, eikä varsinkaan nopea tie. Tänä vuonna pystyin aloittamaan uudelleen hölkkäilyn, sekä minulle niin rakkaan suunnistamisen. Marraskuun alussa selvitin tieni myös Synkän Syysunelman maaliin, melkeinpä puhtaasti melontakilometrien voimin. Tästä yösuunnistuksesta voisin joskus kertoa ihan oman tarinan.

Kiintorasteilla suunnistustaitoja palauttelemassa

Kun viime vuoden lopussa kirjasin vuodelle 2019 tavoitteita, niitä oli vain yksi. Teen kaikkea mitä pystyn ja kaikesta tekemisestä pitää nauttia. Tästä on ollut helppo pitää kiinni. Liikunta on ollut monipuolista, hauskaa, erittäin vähän ennalta suunniteltua ja tarkasti omia voimavaroja kuuntelevaa. Samalla lupauksella jatkan myös seuraavaan vuoteen.

Uuden vuoden pohdintaa ja lupauksia 5 tähden hotellista 

Retkeilyn osalta olisin toivonut vuoteen mahtuvan lisää vapaita. Niin se on aina, mutta koska aloitin uudessa työssäni vasta vuoden alussa, ehti lomaa kertyä vain hyvin vähän. Useamman lyhyemmän retken ja loman pohjoisessa käynnin jälkeen kuitenkin tuntui, että yllättävän paljonkin ehti näkemään. Pohjoisen lisäksi jäi erityinen ikävä Pohjois-Karjalaan, vaikka siellä vierailtiin kaksikin kertaa vuoden aikana.

Patvinsuon kansallispuistossa toukokuussa

Melontakausi alkoi 7.4. Kytäjoelta ja Vantaanjoelta ja päättyi useampaankin "tämä oli nyt viimeinen" lenkkiin lopulta joulupäivänä. Monta hienoa retkeä ja hetkeä mahtui tähän vuoteen.

Pidemmät päiväretket ovat suuntautuneet lähinnä Inkoon saaristoon, sekä Hiidenvedelle. Inkoon saaristossa on appivanhempieni lomapaikka, joka on toiminut mitä parhaimpana melontatukikohtana. Lämmin kiitos! Hiidenvedelle puolestaan on lyhyt ajomatka, sekä riittävästi tilaa pidempään lenkkiin. Mukavia paikkoja molemmat, mutta sinilevästä on välillä merkittävää haittaa.

Elokuinen kesäilta Inkoon saaristossa 

Pidemmät retket tehtiin tänä vuonna Linnansaaren kansallispuistossa, sekä Päijänteen kansallispuistossa, josta on jo muodostunut jokavuotinen perinne. Yksittäisiä öitä yövyimme lisäksi vähän siellä ja täällä.

Päijänteen kansallispuisto elokuussa

Kiitos jokaiselle vaellus- ja melontakaverille tästä vuodesta ❤️ On ollut huikea ja erityisen mukava vuosi. Toivon ensi vuodelta retkien jatkumista!