Synttärit luodolla

Täytin viime kesänä pyöreitä. Olin potenut ikäkriisiä koko vuoden ja kieltäydyin ehdottomasti järjestämästä minkäänlaisia juhlallisuuksia tuon kamalan päivän kunniaksi. Luultavasti elämä kuitenkin päättyisi siihen. Niinpä oli paras piilottaa syntymäpäivä somesta ja paeta vesille.

Matkalla Paavalinsaareen

Päätimme ystäväni kanssa, että Linnansaari olisi hyvä paikka vanhentua pilalle ja suuntasimme sinne tarkoituksena unohtaa ulkomaailma. Aikaa oli kolmen yön reissuun ja vesille päästiin vasta myöhään torstai iltana. Eipä tuo haitannut, ilta-aurinko pisti parastaan meidän suunnatessa kohti Paavalinsaarta yöpymään.

Linnansaari oli hyvä valinta kelien suhteen. Lähes kaikkialla muualla satoi tauotta, mutta me saimme vaan muutaman pienen kuuron koko reissun aikana. En yleensä ole aamuihminen, mutta tällä reissulla en malttanut nukkua pitkään, sillä aikaa oli vähän ja nähtävää olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.

Meillä ei ollut mitään ennakolta sovittua reittiä, vaan katsoimme reissun päällä kartasta kohteet, jotka olisi kiva nähdä ja meloimme sen mukaan. Matkaakin kertyi ihan mukavasti, vaikkei se nyt mikään pääasia ollutkaan. Toisen yön vietimme Mäntyluodolla veneilijöiden ja partiolaisten seurassa. Kaunis paikka sekin ja jälleen kerran yöpymään jääneet veneilijät olivat erittäin mukavia ja kohteliaita. Oli kiva vaihtaa reissu kuulumisia ja laskeva aurinko ei tänäkään iltana jättänyt kylmäksi. 

Aamulla heräsin vanhuksena. Kädet ja jalat liikkuivat normaalisti, eikä kukaan katsonut läpi. Taisin olla elossa. Ainoa ongelma oli hieman kuumeinen olo. Päivän kohde oli kuitenkin tiedossa ja totesimme, että voidaan mennä sinne suht suoraakin reittiä tarvittaessa. Päivä oli muita pilvisempi ja epävakaisempi, mutta ystäväni mahtavan reittivalinnan takia päästiin ihailemaan uskomattoman hieno osa kansallispuistoa. Flunssainen olo pikkuisen painoi, joten rantauduimme ja leiriydyimme poikkeuksellisen hyvissä ajoin iltapäivästä. 

Leiri Myhkyrässä

Heti kun olimme saaneet leirin pystyyn, tulivat reissun ainoat kovat vesisateet. Laitoimme ruokaa tarpin alla suojassa ja ruokailun jälkeen keli onneksi kirkastui. Ystäväni kaivoi kajakin keulasta pullon kuohuvaa ja kiipesimme Myhkyrän korkeimmalle kukkulalle kilistelemään vanhenemiselle.

Ei se niin kamalaa ollutkaan, mitä olin etukäteen ajatellut. Ei oikeastaan tuntunut miltään, kaikkein vähiten elämän päättymiselle. Ei kannata murehtia, voin nyt kokemuksesta sanoa. Sain vielä viimeisenä aamuna mitä upeimman lahjan, kun utelias saimaannorppa tuli seuraamaan leirin purkamista. Kiitos Linnansaari, tulen varmasti takaisin!