Helteinen Koloveden kansallispuisto
Tämä reissu tehtiin jo vuonna 2018, mutta oli kaikin puolin niin upea reissu, että haluan palata näihin tunnelmiin nyt kesken pitkäksi venähtäneen marraskuun.
Koloveden kansallispuisto oli valittu retkikohteeksi jo edellisenä kesänä Päijänteen reissun jälkeen. Mukaan lähti lopulta neljän naisen retkikunta neljällä yksiköllä, kahdella riippumatolla ja yhdellä tentsilellä varustautuneena. Olimme tutkineet retkikohteen tietoja etukäteen ja todenneet, että riippumajoitteet olisivat paras vaihtoehto telttapaikkojen vähäisyyden vuoksi. Ennen reissua onneksi ymmärrettiin kertaalleen koota vuokraamamme tentsile, sillä räikkäliinojen sielunelämä ei ollut aivan selvillä ennen muutaman YouTube videon tutkimista.
Lähdimme vesille Käköveden parkkipaikalta. Heti ensimmäisenä iltana huomasimme, että riippumajoitteet olivat ehdoton valinta reissulle. Aiottu yöpymispaikka oli aivan täynnä, eikä meluisa venäläisseura oikein houkutellut kokeilemaan sekaan mahtumista. Onneksi mukana oli kunnolliset kartat ja meloimme pois kansallispuiston alueelta yöpymään jokamiehen oikeuksilla. Saari oli pieni ja kivikkoinen ja telttojen pystyttäminen olisi ollut aika rasittavaa, joten kiittelimme valintaa heti ensimmäisenä iltana.
Meloimme reissullamme kansallispuiston alueen kokonaisuudessaan läpi. Puikkelehdimme pienissä lahdenpoukamissa, kävimme kuumuuden takia uimassa useita kertoja päivässä, istuimme luodolle lounastamaan ja kävimme ihmettelemässä kalliomaalauksia. Kahtena seuraavana yönä löysimme hyvin tilaa kansallispuiston leiriytymispaikoilta.
Koloveden kansallispuistossa ei juurikaan ole veneliikennettä, sillä vain kansallispuiston alueen sisään jäävillä mökkiläisillä on oikeus liikkua moottoriveneellä kansallispuistossa. Näimme myös melko vähän melojia vesillä, vaikka leiriytymispaikoilta hetkittäin ruuhkaa olikin.
Tällä reissulla olimme sopineet, että siirtymät pidetään lyhyinä ja melontaintoiset käyvät lisäksi iltalenkillä. Halusimme, että reissu on mukava jokaiselle ja lomasta, sekä kiireettömyydestä saa nauttia. Tämä on mielestäni oikein toimiva tapa tehdä isommalla, tavoitteiltaan erilaisella porukalla retkiä, jolla jokainen viihtyy. Varsinainen Koloveden kansallispuiston alue on suht nopeasti melottu läpi, mutta siellä kyllä kannattaa hidastaa tahtia ja nauttia hyvin vaikuttavasta luonnosta. Reissuun saa reippaasti lisää mittaa, jos poikkeaa samalla myös Joutenvedellä ja miksei myös Linnansaaressa.
Kolovesi saattaa valikoitua retkikohteeksi myös ensi kesänä, kun nähdään miten lapseni alkavat pärjätä pienen, sievän ja sinivalkoisen "Vallun" kanssa. Olen varma, että löydämme montakin paikkaa, joita ei viimeksi huomattu lainkaan.
Koloveden kansallispuisto oli valittu retkikohteeksi jo edellisenä kesänä Päijänteen reissun jälkeen. Mukaan lähti lopulta neljän naisen retkikunta neljällä yksiköllä, kahdella riippumatolla ja yhdellä tentsilellä varustautuneena. Olimme tutkineet retkikohteen tietoja etukäteen ja todenneet, että riippumajoitteet olisivat paras vaihtoehto telttapaikkojen vähäisyyden vuoksi. Ennen reissua onneksi ymmärrettiin kertaalleen koota vuokraamamme tentsile, sillä räikkäliinojen sielunelämä ei ollut aivan selvillä ennen muutaman YouTube videon tutkimista.
 |
| Tentsile hotelli |
Lähdimme vesille Käköveden parkkipaikalta. Heti ensimmäisenä iltana huomasimme, että riippumajoitteet olivat ehdoton valinta reissulle. Aiottu yöpymispaikka oli aivan täynnä, eikä meluisa venäläisseura oikein houkutellut kokeilemaan sekaan mahtumista. Onneksi mukana oli kunnolliset kartat ja meloimme pois kansallispuiston alueelta yöpymään jokamiehen oikeuksilla. Saari oli pieni ja kivikkoinen ja telttojen pystyttäminen olisi ollut aika rasittavaa, joten kiittelimme valintaa heti ensimmäisenä iltana.
Meloimme reissullamme kansallispuiston alueen kokonaisuudessaan läpi. Puikkelehdimme pienissä lahdenpoukamissa, kävimme kuumuuden takia uimassa useita kertoja päivässä, istuimme luodolle lounastamaan ja kävimme ihmettelemässä kalliomaalauksia. Kahtena seuraavana yönä löysimme hyvin tilaa kansallispuiston leiriytymispaikoilta.
Koloveden kansallispuistossa ei juurikaan ole veneliikennettä, sillä vain kansallispuiston alueen sisään jäävillä mökkiläisillä on oikeus liikkua moottoriveneellä kansallispuistossa. Näimme myös melko vähän melojia vesillä, vaikka leiriytymispaikoilta hetkittäin ruuhkaa olikin.
Tällä reissulla olimme sopineet, että siirtymät pidetään lyhyinä ja melontaintoiset käyvät lisäksi iltalenkillä. Halusimme, että reissu on mukava jokaiselle ja lomasta, sekä kiireettömyydestä saa nauttia. Tämä on mielestäni oikein toimiva tapa tehdä isommalla, tavoitteiltaan erilaisella porukalla retkiä, jolla jokainen viihtyy. Varsinainen Koloveden kansallispuiston alue on suht nopeasti melottu läpi, mutta siellä kyllä kannattaa hidastaa tahtia ja nauttia hyvin vaikuttavasta luonnosta. Reissuun saa reippaasti lisää mittaa, jos poikkeaa samalla myös Joutenvedellä ja miksei myös Linnansaaressa.
Kolovesi saattaa valikoitua retkikohteeksi myös ensi kesänä, kun nähdään miten lapseni alkavat pärjätä pienen, sievän ja sinivalkoisen "Vallun" kanssa. Olen varma, että löydämme montakin paikkaa, joita ei viimeksi huomattu lainkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti