Inkoon saaristossa
Jos pitäisi nimetä yksi paikka, joka on inspiroinut eniten vesillä liikkumiseen, olisi se Inkoon saaristo. Olemme liikkuneet siellä jo aikana ennen melontaharrastusta sillä appivanhemmillani on siellä lomanviettopaikka, jossa he viettävät paljon aikaa ympäri vuoden. Myös veneellä liikkuminen on mukavaa, mutta kaikista mieluiten liikun omin lihaksin.
Vuoden 2020 vaihduttua näinkin syksyisissä merkeissä, suuntasimme merelle juhlistamaan uutta alkanutta vuosikymmentä. Sääennuste lupasi suht kovaa tuulta, mutta rikkonainen saaristo tarjoaa aina suojaisia paikkoja, joten sovimme vaan melovamme jossain sopivassa tuulen suojassa.
Perille päästyämme saimme todeta, ettei ennusteesta huolimatta juurikaan tuullut ja lähdimme kiertämään Orslandetin. Mikä keli! Arinko paistoi ja hiki virtasi. Oli kyllä suuria vaikeuksia käsittää, että oli vuoden ensimmäinen päivä. Vaikka lenkki olikin hieno, ei voi välttyä ajattelemasta sitä kauhukuvaa, jos talvista tulee pysyvästi näin lämpimiä. Vaikka melomisesta kovasti pidänkin, olisin tammikuussa mieluiten suksilla.
Melontaan olosuhteet kuitenkin olivat mitä parhaimmat. Vastoin yleistä luuloa vesillä ei tule kylmä, ennemmin aina on vähintään riittävän lämmintä. Talvimelontaan pitää toki varustautua asianmukaisin varustein ja mukana on hyvä olla kaveri, jonka kanssa pelastautumisia on harjoiteltu. Ehdottomasti tärkein turvavaruste on realistinen käsitys omista taidoista ja rohkeus jättää reissu kesken, jos olosuhteet käyvät liian haastaviksi.
Meidän retkellä ei haasteita kohdattu, jollei lasketa mukaan Arilta kokeiluun lainattua ergomelaa, joka kadotti tottumattomalta tehot. Keli oli upea, reitti tuttu ja tuultakin oli maltillisesti vain viimeisellä osuudella. Reilun 19 kilometrin jälkeen saavuimme takaisin yhtenä hymynä. Oli hieno aloitus kaudelle 2020, toivottavasti vuosi on täynnä yhtä hienoja retkiä. Kiitos melontakavereille seurasta!
Vuoden 2020 vaihduttua näinkin syksyisissä merkeissä, suuntasimme merelle juhlistamaan uutta alkanutta vuosikymmentä. Sääennuste lupasi suht kovaa tuulta, mutta rikkonainen saaristo tarjoaa aina suojaisia paikkoja, joten sovimme vaan melovamme jossain sopivassa tuulen suojassa.
Perille päästyämme saimme todeta, ettei ennusteesta huolimatta juurikaan tuullut ja lähdimme kiertämään Orslandetin. Mikä keli! Arinko paistoi ja hiki virtasi. Oli kyllä suuria vaikeuksia käsittää, että oli vuoden ensimmäinen päivä. Vaikka lenkki olikin hieno, ei voi välttyä ajattelemasta sitä kauhukuvaa, jos talvista tulee pysyvästi näin lämpimiä. Vaikka melomisesta kovasti pidänkin, olisin tammikuussa mieluiten suksilla.
Melontaan olosuhteet kuitenkin olivat mitä parhaimmat. Vastoin yleistä luuloa vesillä ei tule kylmä, ennemmin aina on vähintään riittävän lämmintä. Talvimelontaan pitää toki varustautua asianmukaisin varustein ja mukana on hyvä olla kaveri, jonka kanssa pelastautumisia on harjoiteltu. Ehdottomasti tärkein turvavaruste on realistinen käsitys omista taidoista ja rohkeus jättää reissu kesken, jos olosuhteet käyvät liian haastaviksi.
Meidän retkellä ei haasteita kohdattu, jollei lasketa mukaan Arilta kokeiluun lainattua ergomelaa, joka kadotti tottumattomalta tehot. Keli oli upea, reitti tuttu ja tuultakin oli maltillisesti vain viimeisellä osuudella. Reilun 19 kilometrin jälkeen saavuimme takaisin yhtenä hymynä. Oli hieno aloitus kaudelle 2020, toivottavasti vuosi on täynnä yhtä hienoja retkiä. Kiitos melontakavereille seurasta!
Kommentit
Lähetä kommentti