Elämää minigrip pussien kanssa

Ei, en ole alkanut hämärähommiin. Siitä huolimatta havahduin, että keittiössämme on jatkuva kaaos, jota pitävät yllä kaaottinen määrä juomapulloja, sekä eri kokoiset epämääräiset minigrip pussit, joissa on sisällä jauheita ja epämääräistä pöpänää.

Ilmiö on varmasti tuttu kaikille retkeily harrastajille, erityisesti sillon, kun retkiruokia on tapana kuivata itse. Jokaisella retkellä tulee skipattua ruoka tai kaksi, eikä niitä tietenkään pois heitetä, vaan asetellaan kauniisti odottamaan seuraavaa reissua. 

Tällä kertaa reissujen väli jää todella lyhyeksi, palasimme juuri Kolilta ja nyt kutsuu Tammisaari. Kiireisen työviikon takia reissukaaos on juuri nyt poikkeuksellisen paha ja sattuu silmiin viikkosiivousta pikaisesti tehdessä. Voiko näiden kanssa oppia elämään?

Retkelle pääsisi varmasti helpommallakin. Olen päätynyt tekemään retkiruokani pääsääntöisesti itse useammastakin syystä. Ensinnäkin gluteeniton valikoima on ollut heikko. Toiseksi ruokien maku on teollinen ja ruokailu aiheuttaa liian usein vatsakipua. Kolmas syy on hinta. En ihan kertakaikkiaan kykene ymmärtämään, miten pussillinen kuivia raaka-aineita maksaa buffet lounaan verran. Olisivat valmiit ateriat toki helpompia ja vaikka pöydällä edelleen asustaisivat kahvi-, tee- ja maustenyssykät, häviäisivät sieltä edes pesua ja uusiokäyttöä odottavat minigrip pussit. 

Ruoka-aineet eivät tietenkään ole ainoa asia, jota minigrip pusseihin voi laittaa. Vessapaperit, varavirrat, eka-laukku ja monet muut tavarat on hyvä säilyttää vesitiiviisti keittiön tasoilla. Alitajuisesti luulen paikantaneeni syyn, miksi olen vältellyt koko vuoden yöpymisretkiä. Reissupussukat voittavat järjestelmällisyyden joka kerta!

Hyviä vinkkejä reissukaaos väsymykseen saa mieluusti laittaa. Silmälaput eivät ole ratkaisu, pitää löytää toimistolle, joka sekin keittiössä paikkaansa pitää 😅