Parasta lomaa

Kaikkia koetelleen kevään jälkeen ensimmäisellä lomapätkällä oli vain kaksi tavoitetta, lepo ja rentoutuminen. Päätin ummistaa silmäni kaikilta tekemättömiltä kotitöiltä (alan olla tässä erittäin pätevä) ja viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa.

Rennon kotijuhannuksen jälkeen pakkasimme autoon hurjan läjän melontavarusteita ja lastasimme trailerin täyteen kajakkeja. Säiden haltijat olivat erityisen suopeita ja tämän takia uskalsimme suunnata Päijänteelle, vaikka kaksikoiden kapteenit olivat vasta 7 ja 9 vuotiaat. Muu porukka mukaan luettuna retkikunnassamme oli 6 iloista naista. 

Lähdimme vesille kaiken varalta vesille Höysniemestä, sillä sinne pääsisi turvallisesti palaamaan, vaikka tuuliolosuhteet muuttuisivat. Lasten kanssa retkeillessä ottaa mieluusti varman päälle ja kaksikot olisivat kovemmassa kelissä raskaita hallittavia yhden meloja voimin. Mitään yllätyksiä ei matkaan osunut, mutta tulihan taas jännitettyä, saako auton perille asti ehjänä, tien loppupätkä on aika kurjassa kunnossa.

Olimme vesillä vasta sunnuntai iltana, joten meloimme suorinta reittiä Isohiedalle pystyttämään leiriä. Sopivat telttapaikat löytyivät helposti kajakkien läheltä ja nopeasti leirimme oli pystytetty. Iltapalaksi nautimme valtavan määrän uusia perunoita ja savulohta. Yö oli lintujen riehumista lukuunottamatta todella rauhallinen ja nukuimme yli yhdeksään.

Aamuisin tämä jengi ei ihan nopeasti liikkeelle päässyt, kun piti syödä aamupalaa, uida, leikkiä ja vielä pakata leiri mukaan. Kello oli jo iltapäivän puolella, kun pääsimme vesille, mutta tyynessä kelissä oli helppo meloa ja kävimme ihastelemassa Tupasaaren ja meloimme Kelventeen Likolahteen lounaalle. Likolahti on itselleni Päijänteen helmi, pidän paikasta todella paljon.

Yöpymään suuntasimme Hinttolanhiekalle. Saimme leirin mukavasti omaan rauhaan ja teimme päivälliseksi tulista risottoa, joka on lasten mielestä paras retkieväs. Olimme päivän aikana meloneet 17 kilometriä ja se oli varsin hyvä suoritus kapteeneilta. Pienempi kapteeni taisi kyllä nukkua osan matkasta.

Seuraavana päivänä helle alkoi olla jo melko tukalaa, mutta onneksi tuuli ihan pikkuisen. Koko porukka kylpi aurinkorasvassa monta kertaa päivässä ja vilvoittelimme uimalla monta kertaa päivässä. Meloimme ensin Ykskoivun ympäri ja jäimme sen jälkeen lounaalle Kirkkosalmeen. Lounaan jälkeen paistettiin jälkkäriksi lettupuuroa ja päätin, että lettujen paistaminen saa jatkossa jäädä kotihommilsi, niin usein se retkellä on epäonnistunut. Ehkä onnistumiseen vaikuttaa gluteeniton ruokavalio, tai keittimellä paistaminen, mutta mitään suurta menestystä en ole tässä lajissa onnistunut saamaan aikaan. Lapset vakuuttelivat, että lettukasat olivat tosi hyviä. 

Reissun viimeinen yö nukuttiin Lietsaaressa. Saaressa oli runsaasti veneilijöitä nauttimassa ilta-auringosta ja muutama muu yöpyjä meidän lisäksemme. Saaren kärjessä on kaunis hiekkasärkkä, jossa tytöt olisivat jaksaneet leikkiä ja uida varmaan useamman päivän, vaan eipä olisi itsellänikään ollut saaresta kiirettä pois. Aamulla meloimme kuitenkin suoraan takaisin Höysniemeen ja kotimatkalle. 

Reissu oli ensimmäisen melontaretkemme yhdessä lasten kanssa. Ihan keskenämme emme olisi reissuun päässeet, saati lähteneet, mutta isommalla porukalla onnistui hienosti. Meillä oli kalustona kaksi kaksikkoa ja kaksi yksikköä. Pienempi kapteeni ei juurikaan kaksikosta yltänyt melomaan, mutta nautiskeli sujuvasti maisemista ja ohi kulkevien veneiden peräaalloista. Säät olivat todella suosiolliset ja tuulet lempeät. Tämä oli itselleni neljäs reissu Päijänteellä, enkä ole koskaan aiemmin nähnyt Päijännettä näin tyynenä. Toki huonommalla kelillä olisimmekin tehneet reissun muualla. 

Ennen reissua harjoittelimme oman seuran rannassa molempien tyttöjen kanssa pelastautumiset, jossa tytöistä vanhempi osoittaa jo konkarin elkeitä. Vesiharjoittelu on lapsistakin mukavaa, kun alkujännityksestä ensin rohkaistaan yli. Toivottavasti loppukesään saadaan vielä joku retki kalenteroitua.